Business Culture in Japan

Japanese culture is a very polite culture and manners are very important. For example you never show the bottom of your shoes to the host or sit too relaxed. Dress code is important too. Usually you should wear clean and tidy clothes, dark suit is always a good option. (Moilanen, 2010, 19.)

Traditionally employer and employee have had a very close relationship. Managers have made the decisions but workers have been very loyal to company they work in. Somehow the line between the worker and manager was unclear and employee was maybe too loyal to employer but now the situation has changed and the line between employer and employee has become more clear little by little. (Moilanen 2010, 25.) It was usual that Japanese did extremely long work hours before but it has changed. Nowadays working hours are quite similar to western working hours and especially young people are enjoying the free time they have. Women are now transferring themselves to business world. Before it was usual that men were working and women were at home taking care of the children and home. (Moilanen 2010, 20-21.)

In Japan it is ordinary thing to receive and give business gifts. Usually a foreigner gets a gift at the first meeting and if you get a gift from Japanese person you have to make sure to give something back during your visit. But make sure your gift is not more expensive that the gift you’ve received: it might be insulting to Japanese. Good gifts are for example different Finnish products, such as handmade art craft, chocolate, music album… However, there are some forbidden products: products you can cut something (scissors, knives…) might tell to Japanese that you want cut loose your relationship. Cheap marketing products re forbidden as well. And always make sure you don’t give same thing twice to same person, it is tactless in Japan. Whisky is an exception to this rule. (Sunglobe, 2016.)

It is also usual to give a business card to everyone you meet. When you give your business card, remember to hold it with both of your hands and give it to Japanese person. And when you receive a business card, remember to thank for it and deal with it with respect. (Moilanen 2010, 19-20.)

Japanese want to use their own language in business meetings and it is usual that there is an interpreter at the meeting. They are not sure about their English skills that they want the interpreter to be present so there will be no misunderstandings. (Moilanen, 2010, 15.)

References

Sunglobe. Tietoa liikelahjoista. Lahjakulttuuri eri maissa. Referenced 16.3.2016. http://www.sunglobe.net/liikelahjatietoutta/

Moilanen, Teemu 2010. Japanin liiketoimintakulttuurin todellisuus ja uskomukset. Opinnäytetyö. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Referenced 16.3.2016. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/12620/Moilanen_Teemu.pdf?sequence=1

Mainokset

Joka päivä oppii jotain uutta

Englannin tehtäviä on nyt tullut tehtyä vähemmän, enemmänkin on tullut tuskasteltua tuon lausumisen kanssa niin töissä kuin koulutöissäkin. Koulussa ongelmaksi alkaa muodostua nauhoitusohjelman ja tietokoneen täysi yhteensopimattomuus. Ilmeisesti kone on niin vanhaa mallia, ettei nauhoittaminen onnistu. Mutta periksi ei anneta, kyllä se jossain vaiheessa onnistuu. Tavalla tai toisella.

Töissä puolestaan valtaosa puheluista on välillä englanniksi. Olen huomannut, että mitä enemmän kieltä käyttää, sitä enemmän kieli menee solmuun. 🙂 Ja mitä enemmän vieraan kielisiä puheluita päivässä on, sitä enemmän väsyy ja lopulta puhe menee varsinaiseksi sönkötykseksi kun ei enää vain voi keskittyä ääntämiseen. Mutta täytyy kyllä sanoa, ettei nykyään enää jännitä yhtään niin paljoa puhua englantia. Kyllä sitä ymmärtää ja tulee ymmärretyksi vähemmälläkin osaamisella.

My dream job

I don’t actually have a dream job right now. I’ve started working in new place few months ago and I enjoy it a lot. I’m not sure I’m going to do it for the rest of my life but right now I’m extremely satisfied with my job.
I think that only good job is not enough for me. Also the environment has to be inspiriting and you would have to get along with your co-workers. If you get support and help from your colleagues even the hard tasks feel lighter.
If I have one dream about my future it is that I want work with people. I’m a sort of person who doesn’t fit to sit on computer all day alone in office, I need human contacts; no matter if it’s on the phone or face-to-face contact. I’ve done a lot in customer relations and I’ve notice I enjoy it and that I’m actually good at it. So maybe my dream job is to work in customer relations as I’m doing right now.

How can you make yourself sound polite on the phone?

Rule number one in customer service on the phone: smile. Customer can hear you smiling or if you are not smiling. Also you must remember to use polite little words such as “please” and “thank you”. Those are extremely important. You have to remember to use polite phrases, for example “Could you tell me your name, please?” instead of saying “What´s your name?” “Could you…”, “May I…” are fast way to sound polite when other person can’t see you.

Tavutusta kerrakseen

On taas unohtunut koko blogin ja oppimispäiväkirjan kirjoitus. Lähinnä siitä syystä, että tehtäviä tulee tehtyä hyvinkin epäsäännöllisesti töiden vuoksi, joten tämän kurssin kanssa ei varsinaista rytmiä ole päässyt syntymään.

Hyvä puoli kuitenkin on, että jokaikinen työpäivä tulee käytettyä englantia. Se on ihan virallisesti nyt toinen työskentelykieli. Kielikorva kehittyy ihan huimaa vauhtia entisestään, kun päivittäin joutuu hoitamaan kymmeniä englanninkielisiä puheluita ihmisten kanssa. Ja puhelinhan tuo tähän vielä oman kivan pikku lisänsä.

Teen siis asiakaspalvelutyötä Finnairille ja asiakkailta kysytään aina puhelun aikana varauskoodi. Varauskoodi asiakkaan varauksen löytämiseksi voi olla melkein millainen kirjain- ja numeroyhdistelmä vaan, joten haasteita on, kun yrittää saada selville, onko kyseessä kirjain f vai s. Puhelimessa nuo molemmat nimittäin kuulostavat täsmälleen samalta oli kielenä mikä tahansa. Samoin kuin m ja n.

Tästä syystä mm. amerikkalaisista sotaelokuvista tutut echo, bravo, foxtrot hokemat ovat tulleet enemmän kuin hieman tutuiksi. (Kun sotaelokuvassa siis sanotaan ”lima foxtrot echo free fire” tarkoitetaan kohdetta LFE. Kaikennäköistä sitä oppii työn ohessa..) tavutuksessa käytettävät apusanat ovat suhteellisenkansainvälisiä, samoja sanoja käytetään hyvinkin yleisesti ympäri maailman. Poikkeuksena ovat jotkut Aasian maat, joissa tavutuksen apuna käytetään aika usein maiden nimiä (N like Norway, A like Africa, C like Canada….).

Tavutuksen apusanoista on hyötyä myös silloin kun yrittää saada selville ulkomaalaisen asiakkaan nimeä (kirjoitetaanko nimi Christina vai Cristina, Stefan vai Stephan…) tai osoitetta. Itselleni osoitteiden selville saaminen on kauhuista hirvein. Varsinkin Iso-Britanniassa osoitteet voivat olla jotain aivan hirveitä selvittää (134 Mulberry Cottage, Bexton-On-Sea 52145. Ovat suurinpiirtein tällaisia, en edes tiedä, onko tällaista paikkaa saati sitten osoitetta olemassa, mutta kuitenkin). Yritäpä sitten kohteliaasti saada asiakas tavaamaan koko osoite kirajain kirjaimelta.

Mutta onneksi on vielä selvitty kaikista tilanteista, huumoria kannattaa viljellä ja asiakkaalle sanoa, että puhelin vääristää kirjaimia ja sanoja paljon, joten siitä syystä pyytää tavutusta. Onneksi suurimman osan asiakkaista äidinkieli ei ole englanti, joten he ymmärtävät tavutuspyynnöt helposti.

Hand gestures

1. Crossing your index finger and middle finger
This gesture if quite fun. Between sign language interpreters this is a reminder to yourself, you have something to say and you cross our fingers so you wouldn’t forget it. To someone else this is gesture indicates to “lady parts”. So it can cause some weird or awkward situations if you don’t know why Finnish sign language interpreters sit their fingers crossed.
2. Thumb up
We are used to think that “thumbs up” is a positive sign, we hope someone to get what he wants. We also use thumb when we wish something. Or when someone has succeeded in his task. Between divers this thumb up means that diver needs to go up, to surface. It is used normal situations but also if something is wrong and you have to get up right now.
3. “The five fathers”
When I found this one I started to laugh out loud. People always ask me if sign language is international. And when I say “no” they always wonder why not. Well, this is a good example of that. In different countries we have different cultures and signs and gestures are linked to than culture. This gesture is also a sign in Finnish sign language and it mean “berry”. But in some countries this mean that you mother is a whore. So no. Sign language is not international and there is a good reason for it.

Learning for life

I think I’m at the B2 level in my English skills. I have to use English every day at work so I have to use and understand different kinds of English users. The problem is that even though I use English a lot, I also use Finnish with my colleagues all the time. So sometimes it is hard to understand because we use “finglish”. Or we understand each other very well but an outsider wouldn’t understand a thing.
Different dialect can be hard to understand. For example dialect from India or China can be extremely difficult to understand. But good side is, the more you listen to them the more you start to understand. So hopefully I’ll start to understand them in a few years. The most important thing is just to use the language. If you don’t use it, you won’t learn it. After I get my English skills to level I’m happy with, I’ll start to work my Swedish skills. One language at the time is my motto.

Osa 1 2.12.2015

Hieman on tämä blogin kirjoittaminen ja oppimispäiväkirjan kirjoittaminen jäänyt. Suurin syy lienee siinä, että blogin perustaminen ja sinne tehtävien palauttaminen ja kirjoittaminen on aiheuttanut liikaa harmaita hiuksia.

Oppimispäiväkirjaa vastaan ei ole mitään, on mukava välillä miettiä omaa osaamistaan ja miettiä, mitä voisi osata vielä paremmin. Uuden työn ansiosta englantia tulee käytettyä päivittäin, joten omalla tavallaan tämä kurssi ja uusi työ tukevat toinen toisiaan. Töissä tulee tuota ääntämis- ja ymmärtämisharjoitusta ja nyt koulun puolesta tulee kerrattua myös kielioppia ja kirjallista ilmaisua.

Ohjeistuksessa oli, että pitäisi miettiä omaa oppistapaansa. Aikani asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että minulla ei taida sellaista olla. Tehtävät teen ns. mutu-taktiikalla. Eli jos pitää valita oikea sana/pronomini/jotain, pyörittelen eri vaihtoehtoja päässäni ja valitsen sen, mikä kuulostaa parhaalta. Ja yleensä se on osunut oikeaan. Syynä on varmaan se, että kuuntelen paljon englantia. Esimerkiksi elokuvia katsoessa yleensä kuuntelen dialogia, suomenkielinen tekstitys on vain tukena kuullulle, siitä voi tarkistaa, jos ei kunnolla jotain asiaa ymmärtänyt.

Mutta tästä on hyvä jatkaa saadakseen englanninkielisten puheluiden tueksi myös sitä kielioppia. 🙂