Joka päivä oppii jotain uutta

Englannin tehtäviä on nyt tullut tehtyä vähemmän, enemmänkin on tullut tuskasteltua tuon lausumisen kanssa niin töissä kuin koulutöissäkin. Koulussa ongelmaksi alkaa muodostua nauhoitusohjelman ja tietokoneen täysi yhteensopimattomuus. Ilmeisesti kone on niin vanhaa mallia, ettei nauhoittaminen onnistu. Mutta periksi ei anneta, kyllä se jossain vaiheessa onnistuu. Tavalla tai toisella.

Töissä puolestaan valtaosa puheluista on välillä englanniksi. Olen huomannut, että mitä enemmän kieltä käyttää, sitä enemmän kieli menee solmuun. 🙂 Ja mitä enemmän vieraan kielisiä puheluita päivässä on, sitä enemmän väsyy ja lopulta puhe menee varsinaiseksi sönkötykseksi kun ei enää vain voi keskittyä ääntämiseen. Mutta täytyy kyllä sanoa, ettei nykyään enää jännitä yhtään niin paljoa puhua englantia. Kyllä sitä ymmärtää ja tulee ymmärretyksi vähemmälläkin osaamisella.

Mainokset

Tavutusta kerrakseen

On taas unohtunut koko blogin ja oppimispäiväkirjan kirjoitus. Lähinnä siitä syystä, että tehtäviä tulee tehtyä hyvinkin epäsäännöllisesti töiden vuoksi, joten tämän kurssin kanssa ei varsinaista rytmiä ole päässyt syntymään.

Hyvä puoli kuitenkin on, että jokaikinen työpäivä tulee käytettyä englantia. Se on ihan virallisesti nyt toinen työskentelykieli. Kielikorva kehittyy ihan huimaa vauhtia entisestään, kun päivittäin joutuu hoitamaan kymmeniä englanninkielisiä puheluita ihmisten kanssa. Ja puhelinhan tuo tähän vielä oman kivan pikku lisänsä.

Teen siis asiakaspalvelutyötä Finnairille ja asiakkailta kysytään aina puhelun aikana varauskoodi. Varauskoodi asiakkaan varauksen löytämiseksi voi olla melkein millainen kirjain- ja numeroyhdistelmä vaan, joten haasteita on, kun yrittää saada selville, onko kyseessä kirjain f vai s. Puhelimessa nuo molemmat nimittäin kuulostavat täsmälleen samalta oli kielenä mikä tahansa. Samoin kuin m ja n.

Tästä syystä mm. amerikkalaisista sotaelokuvista tutut echo, bravo, foxtrot hokemat ovat tulleet enemmän kuin hieman tutuiksi. (Kun sotaelokuvassa siis sanotaan ”lima foxtrot echo free fire” tarkoitetaan kohdetta LFE. Kaikennäköistä sitä oppii työn ohessa..) tavutuksessa käytettävät apusanat ovat suhteellisenkansainvälisiä, samoja sanoja käytetään hyvinkin yleisesti ympäri maailman. Poikkeuksena ovat jotkut Aasian maat, joissa tavutuksen apuna käytetään aika usein maiden nimiä (N like Norway, A like Africa, C like Canada….).

Tavutuksen apusanoista on hyötyä myös silloin kun yrittää saada selville ulkomaalaisen asiakkaan nimeä (kirjoitetaanko nimi Christina vai Cristina, Stefan vai Stephan…) tai osoitetta. Itselleni osoitteiden selville saaminen on kauhuista hirvein. Varsinkin Iso-Britanniassa osoitteet voivat olla jotain aivan hirveitä selvittää (134 Mulberry Cottage, Bexton-On-Sea 52145. Ovat suurinpiirtein tällaisia, en edes tiedä, onko tällaista paikkaa saati sitten osoitetta olemassa, mutta kuitenkin). Yritäpä sitten kohteliaasti saada asiakas tavaamaan koko osoite kirajain kirjaimelta.

Mutta onneksi on vielä selvitty kaikista tilanteista, huumoria kannattaa viljellä ja asiakkaalle sanoa, että puhelin vääristää kirjaimia ja sanoja paljon, joten siitä syystä pyytää tavutusta. Onneksi suurimman osan asiakkaista äidinkieli ei ole englanti, joten he ymmärtävät tavutuspyynnöt helposti.

Osa 1 2.12.2015

Hieman on tämä blogin kirjoittaminen ja oppimispäiväkirjan kirjoittaminen jäänyt. Suurin syy lienee siinä, että blogin perustaminen ja sinne tehtävien palauttaminen ja kirjoittaminen on aiheuttanut liikaa harmaita hiuksia.

Oppimispäiväkirjaa vastaan ei ole mitään, on mukava välillä miettiä omaa osaamistaan ja miettiä, mitä voisi osata vielä paremmin. Uuden työn ansiosta englantia tulee käytettyä päivittäin, joten omalla tavallaan tämä kurssi ja uusi työ tukevat toinen toisiaan. Töissä tulee tuota ääntämis- ja ymmärtämisharjoitusta ja nyt koulun puolesta tulee kerrattua myös kielioppia ja kirjallista ilmaisua.

Ohjeistuksessa oli, että pitäisi miettiä omaa oppistapaansa. Aikani asiaa pohdittuani tulin siihen tulokseen, että minulla ei taida sellaista olla. Tehtävät teen ns. mutu-taktiikalla. Eli jos pitää valita oikea sana/pronomini/jotain, pyörittelen eri vaihtoehtoja päässäni ja valitsen sen, mikä kuulostaa parhaalta. Ja yleensä se on osunut oikeaan. Syynä on varmaan se, että kuuntelen paljon englantia. Esimerkiksi elokuvia katsoessa yleensä kuuntelen dialogia, suomenkielinen tekstitys on vain tukena kuullulle, siitä voi tarkistaa, jos ei kunnolla jotain asiaa ymmärtänyt.

Mutta tästä on hyvä jatkaa saadakseen englanninkielisten puheluiden tueksi myös sitä kielioppia. 🙂